<!doctype html public "-//w3c//dtd html 4.0 transitional//en">
<html>
<head>
<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=iso-8859-1">
<meta name="Author" content="MaijaMeiklinen">
<meta name="GENERATOR" content="Mozilla/4.75 [en] (Win95; U) [Netscape]">
<title>Jumalalliset ja jumalattomat</title>
</head>
<body>
<center>
<h1>
<hr WIDTH="100%"></h1></center>
<center>
<h1>
Jumalalliset ja jumalattomat</h1></center>
<center>
<hr WIDTH="100%"></center>
<blockquote>Jumala on hyvä. Jumala on oikeudenmukainen. Jumala on
viisas. Jumala on rakkaus. Mutta onko hyvä Jumala ? Tai onko viisaus
Jumala ? Tai onko rakkaus Jumala ?
<p>Ihmiset uskovat moniin jumaliin, erilaisiin jumaliin, ja välillä
tuntuu, että kuitenkin samaan. Kristityillä on yksi Jumala, johon
he uskovat vaihtelevalla menestyksellä. Yksillä on useita jumalia,
toiset näkevät jumaluutta kaikkialla. Ja onpa niitä, jotka
eivät usko mihinkään jumalaan. Kuka on oikeassa ja kuka
on väärässä. Vai onko heistä kukaan sen enempää
oikeassa kuin väärässäkään.
<p>Oikean ja väärän kysymykset jätän filosofeille.
Itse haluan tarkastella Jumalaa. Kukaan ei ole määritellyt minulle
Jumalaa. Jumalaa on luonnehdittu lukuisilla ominaisuuksilla, mutta onko
Jumala muutakin kuin ominaisuuksiensa summa ?
<p>Koska ihmiset uskovat/ovat uskomatta niin (ainakin näennäisesti)
erilaisiin jumaliin, täytyy Jumalan olla jotain subjektiivisesti koettu.
Toisaalta en jaksa uskoa yhteisöstä irralliseen yksilöön,
joten yhteisön arvot ja normit määrittävät yksilöidensä
kautta Jumalan olemusta.
<p>Jumalan olemusta koskevat kysymykset uskonnossa on helppo sivuuttaa
ja ottaa Jumala annettuna. Tällöin uskonnon pohjaksi tarvitaan
jonkinlainen aksiomaattinen järjestelmä, joukko aksioomeja ja
(yksinkertaisia) päättelysääntöjä. Aksioomien
joukoksi voidaan valita esimerkiksi Suomen laki ja kymmenen käskyä.
Laajempaan tarkkuuteen ja sisäiseen johdonmukaisuuteen pyrkivät,
voivat käyttää perusaksioomeina koko Raamattua, kuten eräs
uskontokunta tuntuu menettelevän. Tämän jälkeen pitää
vielä ottaa kantaa kieltäviä ja myöntäviä
sääntöjä koskevaan dilemmaan - koska esimerkiksi Raamattu
ei ole välttämättä täysin nykyaikaa kattava teos,
täytyy päättää miten suhtaudutaan asioihin, joista
Raamatussa ei puhuta. Onko kaikki muu kenties kiellettyä, vai täytyykö
lisäksi ottaa jotain muita yleisiä periaatteita. Aksiomaattisen
järjestelmän ehdoton etu on, että se jättää
soveltajalleen vapauden lisätä ja poistaa uusia sopivia/soveltumattomia
periaatteita.
<p>Itse olen päätynyt siihen, että Jumalan olemusta koskevia
kysymyksiä ei voi sivuuttaa. Tuntuu jokseenkin luonnottomalta muodostaa
lause "uskon Jumalaan" tai "uskon, että Jumala on olemassa", ennenkuin
on selittänyt mitä tässä yhteydessä oikeastaan
tarkoittaa sanalla Jumala. Mikään Jumalan yksittäistä
ominaisuutta kuvaava lause tyyliin "Jumala on meidän luojamme" ei
mielestäni riitä. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että
ihminen olettaa annetun lauseyhdelmän matemaattiseksi määritelmäksi,
missä tapauksessa lause "uskon, että Jumala on olemassa" saisi
esimerkiksi muodon "uskon, että joku on meidät luonut".
<p>On fysikaalinen tosiasia, että me emme ole tulleet tyhjästä.
Siispä lause "uskon, että joku on meidät luonut" on täysin
mielekäs, olettaen, että ei rajoiteta sanaa joku viittaa mihinkään
henkilöön, vaan ymmärretään lause muodossa "emme
ole tulleet tyhjästä". Kaikki tämä tuntuu johtavan
vääjäämättä siihen, että Jumalan täytyy
olla jonkinlaista energiaa. Kun otetaan mukaan energia ja massan välinen
suhde ja mielletään siis massakin energian muodoksi, saataisiin
laajimmillaan täysin panteistinen näkemys, jonka mukaan Jumala
on kaikkialla, missä ei ole totaalisen tyhjää.
<p>Näin olemme saaneet Jumalalle kattokäsitteen. Tämän
jälkeen suppeampien jumalkäsitteiden määritteleminen
onnistuu rajoittamalla tästä kattokäsitteestä erilaisten
määreiden avulla sopivia "osajoukkoja". Suppeimmillaan jumalkäsitteeseen
ei jää mitään eli saadaan täysin ateistinen käsitys.
Muut uskonnot rajoittuvat näiden kahden ääripää
välille.
<p>Aiemmin otin jo esille Jumalan subjektiivisuuden. Energia-teoria yhdistettynä
aksiomaattiseen menetelmään tarjoaa oivan lähtökohdan
subjektiivisuudelle. Jokainen voi vapaasti rajata oman Jumalansa esimerkiksi
sellaisten subjektiivisesti koettujen (mutta toisaalta myös yhteisöllisesti
määräytyvien) määreiden kuin hyvyys, rakkaus,
oikeudenmukaisuus avulla. Näin esimerkiksi hyvään pyrkivä
toiminta voitaisiin rajata jumalalliseksi ja pahaan pyrkivä toiminta
jumalattomaksi. Kysymys on siis siitä mihin käytössä
oleva energia suunnataan.
<p>Tämä käsitys ei kuitenkaan rajaa Jumalaa pelkän
subjektiivisuuden kenttään. Tietenkin arvot, ja siten jumaluuden
subjektiivinen olemus, muotoutuvat ainakin osin yhteisöllisesti. Mutta
lisänä on yksi olennainen yhteisön etu yksilöön
nähden. Yhteisöllä, joukolla ihmisiä, on nimittäin
käytössä suurempi energia- ja mahdollisuuspotentiaali kuin
yksilöillä. Jopa suurempi kuin yksittäisen ihmisten energiapotentiaalien
summa - on nimittäin asioita, jotka vaativat oleellisesti yhteistyötä.
Tätä kautta Jumala käsitteelle saadaan yhteisöllinen
aspekti ja kehä on valmis. Yksilöt muovaavat yhteisöä
ja toisaalta yhteisö muovaa yksilöiden, paitsi arvostuksia, myös
suoraan jumalkäsitettä. Tämän jälkeen voidaan
intersubjektiivisesti muotoilla kysymyksen "uskotko Jumalaan" asemesta
esimerkiksi kysymys "uskotko hyvään energiaan", johon vastaaminen
tuntuu, ainakin mielestäni, jo vähän konkreettisemmalta.
Seuraava kysymys on tietenkin kysymys käytettyjen määreiden,
esimerkiksi hyvyyden, määritelmästä - mutta se onkin
jo sitten kokonaan toinen tarina.</blockquote>
<hr WIDTH="100%">
<blockquote> </blockquote>
</body>
</html>