----BEGIN AUDIT LOG RECORD----
----AUTHENTICATING VOICE PRINT----
----AUTHENTICATION SUCCESFUL----
----SETTING CURRENT USER: CALEBES----
Joopajoo... kapteenin raapustus, kuupäivä sitä sun tätä... pitänee kertoa vaiherikkaasta päivästä, että jää jotain historiaakin.
Mitenhän se lähtikään. Olin patrullaamassa Tash-Murkon Primessä päin, ryypiskelin quafea ja leikin sansha-orjan kaukosäätimellä. Siis sillä sähköimpulssivekottimella jolla ylipäätänsä saan kontrolloitua tätä kerettiläistä alusta. Laitoin alukseen kytketyn sanshapilotin heittämään aluksella pari volttia auringon ympäri, kytkemään kilpiä, valmistamaan tonnin quafea ruokareplikaattoreilla ja kierrättämään sen samantien vedeksi ja lopuksi lihamurekkeeksi... ylipäätänsä siis testailin mihin kaikkeen tämä outo alus pystyy. Ainiin, ja mureke oli yllättävän maukasta.
Outoa porukkaa nuo sanshat, ihme aivopestyjä kyporkeja, sano... niin, tosiaan, tarkkailin toisella silmällä concordin paikallisjärjestelmälähetystä. Siinä juttelin myös mukavia tuttujen muinaista amarria puhuvien kanssa, pari EXCONilaista ja myös muutamia muita vanhoja tuttavia. Olin jo lähdössä suorittamaan suurisälle cynonluontia Assahiin asti, kun silmäillessäni paikallispilotteja näin sotakohteen; pervojen Alex Wier oli Tash-Murkon Primessä.
Avasin siitä paikallisradiotaajuuden ja sovin miitin kerettiläis-Alexin kanssa erään aseman viereen. Olin aika hämmentynyt kun hän saapui paikalle Ishtar-luokan raskaalla rynnäkköaluksella. Suoraan sanottuna rupesin jo sanomaan alistetulle sanshatekoälylle ohjeita telakoitua aseman suojiin. Mutta ajattelin hieman kokeilla aluksen asejärjestelmiä - ihan vähän vain.
Alex lähestyi hirvittävä taistelupörriäislauman kera. Laitoin omat taisteludroidini tulittamaan Alexin vastaavia, ja keskitin pulssilaaserini Ishtarin heikkoihin kohtiin. Kyllä siinä oli pikkuisen hämmästyksessä pitelemistä kun parin yhteislaukauksen jälkeen Ishtarin kilvet olivat kadonneet ja panssaristakin puolet hävinneet. Totesin että kokeillaanpa loppuun asti. Pian tajusinkin sohaisseeni muurahaispesää...
Alexin pienet taisteludroidit vaihtuivat yhtäkkiä järisyttäviin automatisoituihin frigatteihin. Tunsin ne hyvin, Ogre-tyyppiset rynnäkkövempaimet olivat ennenkin aiheuttaneet ongelmia. Käskin sansha-alusta ylikuormittamaan kilpimoduulin maksimiinsa. Alistettu keinoäly totteli vastahakoisesti, joten annoin sille muutamia alistusimpulsseja. Samalla Alexin korjausjärjestelmät näyttivät juuri käynnistyneen, tosin pulssilaaserini iskivät jo vastustajan runkoa.
Paljoa ei ole sanottavaa. Kymmenisen sekuntia elin henkeäsalpaavan pelon varassa. Pystyin kuulemaan kilpigeneraattoreiden ujelluksen niiden yrittäessä pitää kilpeä eheänä jatkuvan tulituksen aikana. Katselin huolestuneena monitoria joka kertoi hälyttävän nopeasta suojakentän luhistumisesta. Samanaikaisesti pulssilaaserit takoivat herkeämättä Alexin rungon rippeitä.
Tipalla oli. Lopulta sain kriittisen osuman Ishtarin plasmageneraattoreihin, joka käynnisti ketjureaktion kvanttireaktoriin. Alus räjähti hienosti, taisteludroidit lopettivat tulituksensa ja olin selvinnyt - vain hiuksenhienosti. Kilpeni oli lähes kadonnut ja sanshain aluksien panssari ja rungot eivät tunnetusti ole kovin vahvoja.
Tosin myöhemmin Alex korjasi potin ja tappoi fantasmini... ryökäle. Mutta se on kokonaan toinen tarina. Noh, minkäs sitä tekee. Päivä on huomennakin. Ja nyt istuessani häivefrigatissani juoden quafea kesken Deltoleen-muuttoni en voi todeta muuta kuin perinteisen: "Huonomminkin vois asiat olla".
----END AUDIT LOG RECORD----