----BEGIN AUDIT LOG RECORD----
----AUTHENTICATING VOICE PRINT----
----AUTHENTICATION SUCCESFUL----
----SETTING CURRENT USER: CALEBES----
Joopajoo... kapteenin raapustus, kuupäivä sitä sun tätä... pitänee kertoa vaiherikkaasta päivästä,
että jää jotain historiaakin.
Mitenhän se lähtikään. Olin patrullaamassa Tash-Murkon Primessä päin, ryypiskelin quafea ja leikin
sansha-orjan kaukosäätimellä. Siis sillä sähköimpulssivekottimella jolla ylipäätänsä saan
kontrolloitua tätä kerettiläistä alusta. Laitoin alukseen kytketyn sanshapilotin heittämään
aluksella pari volttia auringon ympäri, kytkemään kilpiä, valmistamaan tonnin quafea
ruokareplikaattoreilla ja kierrättämään sen samantien vedeksi ja lopuksi lihamurekkeeksi...
ylipäätänsä siis testailin mihin kaikkeen tämä outo alus pystyy. Ainiin, ja mureke oli yllättävän
maukasta.
Outoa porukkaa nuo sanshat, ihme aivopestyjä kyporkeja, sano... niin, tosiaan, tarkkailin toisella
silmällä concordin paikallisjärjestelmälähetystä. Siinä juttelin myös mukavia tuttujen muinaista
amarria puhuvien kanssa, pari EXCONilaista ja myös muutamia muita vanhoja tuttavia. Olin jo
lähdössä suorittamaan suurisälle cynonluontia Assahiin asti, kun silmäillessäni paikallispilotteja
näin sotakohteen; pervojen Alex Wier oli Tash-Murkon Primessä.
Avasin siitä paikallisradiotaajuuden ja sovin miitin kerettiläis-Alexin kanssa erään aseman
viereen. Olin aika hämmentynyt kun hän saapui paikalle Ishtar-luokan raskaalla rynnäkköaluksella.
Suoraan sanottuna rupesin jo sanomaan alistetulle sanshatekoälylle ohjeita telakoitua aseman
suojiin. Mutta ajattelin hieman kokeilla aluksen asejärjestelmiä - ihan vähän vain.
Alex lähestyi hirvittävä taistelupörriäislauman kera. Laitoin omat taisteludroidini tulittamaan
Alexin vastaavia, ja keskitin pulssilaaserini Ishtarin heikkoihin kohtiin. Kyllä siinä oli
pikkuisen hämmästyksessä pitelemistä kun parin yhteislaukauksen jälkeen Ishtarin kilvet olivat
kadonneet ja panssaristakin puolet hävinneet. Totesin että kokeillaanpa loppuun asti. Pian
tajusinkin sohaisseeni muurahaispesää...
Alexin pienet taisteludroidit vaihtuivat yhtäkkiä järisyttäviin automatisoituihin frigatteihin.
Tunsin ne hyvin, Ogre-tyyppiset rynnäkkövempaimet olivat ennenkin aiheuttaneet ongelmia. Käskin
sansha-alusta ylikuormittamaan kilpimoduulin maksimiinsa. Alistettu keinoäly totteli
vastahakoisesti, joten annoin sille muutamia alistusimpulsseja. Samalla Alexin korjausjärjestelmät
näyttivät juuri käynnistyneen, tosin pulssilaaserini iskivät jo vastustajan runkoa.
Paljoa ei ole sanottavaa. Kymmenisen sekuntia elin henkeäsalpaavan pelon varassa. Pystyin
kuulemaan kilpigeneraattoreiden ujelluksen niiden yrittäessä pitää kilpeä eheänä jatkuvan
tulituksen aikana. Katselin huolestuneena monitoria joka kertoi hälyttävän nopeasta suojakentän
luhistumisesta. Samanaikaisesti pulssilaaserit takoivat herkeämättä Alexin rungon rippeitä.
Tipalla oli. Lopulta sain kriittisen osuman Ishtarin plasmageneraattoreihin, joka käynnisti
ketjureaktion kvanttireaktoriin. Alus räjähti hienosti, taisteludroidit lopettivat tulituksensa ja
olin selvinnyt - vain hiuksenhienosti. Kilpeni oli lähes kadonnut ja sanshain aluksien panssari ja
rungot eivät tunnetusti ole kovin vahvoja.
Tosin myöhemmin Alex korjasi potin ja tappoi fantasmini... ryökäle. Mutta se on kokonaan toinen
tarina. Noh, minkäs sitä tekee. Päivä on huomennakin. Ja nyt istuessani häivefrigatissani juoden
quafea kesken Deltoleen-muuttoni en voi todeta muuta kuin perinteisen: "Huonomminkin vois asiat
olla".
----END AUDIT LOG RECORD----