Nälkävuodet
Myöhäiset ja lyhyet kesät huonon sään kanssa aiheutti katastrofin vuonna 1866-1868. Pahin vuosi oli -86. Kylvämään ei päästy ajoissa, joten kun talvi tuli, oli sato vasta kasvamassa. Koko sato epäonnistui.
Viljan hinta nousi. Kahtena seuraavanakin vuonna sato epäonnistui joten oletiin hätää kärsimässä. Suomen silloinen maatalous kesti yhden tai korkeintaan kaksi katovuotta. Vilja loppui kaikista varastoista.
Ihmiset alkoivat syödä kaikkea mitä löytyi, pettuleipää, hevosia, lehmiä, kalanpäitä. Mutta tiettävästi ei ainakaan ketään ihmistä syöty. Huono ravinto heikensi ihmisiä ja teki heidät epätoivoisiksi.
Väki alkoi kerjäämään ensin oman kylän alueella ja kun ruoka sieltä loppui, lähdettiin seuraavaan lähimpään kylään. Ihmiset pyrkivät rannikolle ajatellen siellä olevean ruokaa koska kaikki laivat saapuiva sinne.
Taudit kuten rutto alkoivat levitä vaeltavien ihmisten mukana. Yleensä jos joku auttoi kerjäläistä, hän sairastui itsekin tai kuoli nälkään ruuan puutteessa. Niinpä rikkaatkin vain jättivät ruokaa porteilleen tautien pelossa.
Kaupunkien ympärille asetettiin poliiseja ja vartijoita käännyttämään kaikki kerjäläiset pois tautien leviämisen estämiseksi. Kuolleisuus kasvoi huimasti, yhdessä päivässä saattoi helposti kuolla 40 henkeä. Eräs pappi siunasi 30 ihmistä päivässä hautaan mutta kuoli 2 viiikon kuluttua itsekin. Valtion rahatarkat valtaapitävät eivät halunneet ostaa kallista viljaa ulkomailta vaikka se olisi saattanut pelastaa monia koska Suomi ja kansalaiset olivat velkaantuneet. Siitä huolimatta esimerkiksi Ruotsista ,Venäjältä ja Englannista lähetettiin hätäapua. Myös rahaa lähetettiin. Porvarit ja säätyläiset keräsivät 250 tuhatta markkaa joka kuitenkin oli kovin vähän tilanteeseen nähden
Ruotsista tulevat laivat eivät yleensä päässeet perille koska meri jäätyi aikaisen talven takia. Pietarista Ouluun tuleva 600 kilon viljalastissa oleva kuunari Johannes jäi jäihin kiinni joten vilja lastattiin rekiin. Kulku oli hidasta ja matkalaiset yöpyivät matkalla olevissa taloissa jossa ei edes kunnon sänkyä ollut saatavilla. Maksu oli yleensä tavarana, kuten viinana. Hevosia oli melkein 200. Tällainen järjestely oli kannattavaa ryöstelijöiden takia. Matka täydessä viljalasteissa reillä kesti 3 viikkoa, se olisi kestänyt nykyisin rekalle päivän. Silti viljamäärä oli pieni, koska koko Suomeen olisi tarvittu 100 miljoona kiloa viljaa eli toisin sanoen 250 tuhatta hevoslastillista. Vieläkään ei tiedetä mihin kuunari Johanneksen vilja päätyi, myytiinkö se, jaettiinko vai laitettiinko se odottamaan hinnannousua?
Perustettiin köyhäinhuoneita joihin jokainen sairas ja köyhä sai tulla. Niitä määrättiin hoitamaan ja ruokkimaan asukkaita hyvin mutta jos taloissa syötiin pettuleipää, voidaanko köyhille antaa parempaa? Olot olivat hirveät. Väkeä oli aivan liian paljon joten taudit levisivät. Sairaita oli järkyttävan paljon. Vapaaehtoiset papit jotka siunasivat kuolleita yleensä saivat tartunnan ja kuolivat. Valtio alkoi järjestää nimellistä työtä kuten tienrakennusta jonka päätarkoituksena oli viljan jakaminen palkkana. Mutta ihmismäärän takia vilja loppui yleensä noin viidessä päivässä. Eivätkä sairaat ihmiset edes jaksaneet tehdä työtä paljon. Ihmismassan kerääntyminen yhteen paikkaan tietää väistämätta yhtä asiaa: tautien leviämista. Teitä jouduttiin meilkein tekemään luiden päälle.
Kun tilanne alkoi rauhoittua ja sadot onnistua, maataloutta alettiin parantaa uusien viljelymenetelmien avulla. Lannoitteet kasvattivat satoja ja ojitus vähensi hallojen tuhoja. Koneita alettiin myös käyttää, mikä vähensi ja nopeutti työntekoa. Karjanhoitoa lisättiin Pohjois-Suomessa missä viljely ei ollut yhtä kannattavaa kuin etelässä. Karjaa varten alettiin kasvattamaan ihan erikseen kylvöheinää. Viljan lisäksi alettiin kasvattamaan myös perunaa, juureksia ja muita viljelykasveja.Maatalousoppilaitoksia perustettiin jakamaan maanviljelijöille tietoa. 270 tuhatta ihmistä kuoli nälkävuosien aikana joista ~150 tuhatta nälkään. Suomen kunniaksi voi sanoa että tiettävästi yhtään ihmistä ei syöty. Nälkävuodet ovat Länsi-Euroopan viimeinen rauhanaikainen nälänhätä.