Firma: [IPRAH] Imperial Pharmacy
Jäsen: Sir Anzsi
Motto: Each of us can be a hero!
Hyvät tarinani kuulijat!
Tulen kertomaan teille tarinan jännityksestä, draamasta ja oveluudesta, joka käytiin
täysin systemaattisesti oikeuden ja maineen puolesta. Tarinani sijoittuu aikaan, jolloin
suuret ja mahtavat(jumalilleen uskolliset) yritykset menestyivät ja pienemmät sekasortoiset
yritykset taistelivat kynsin ja hampain viimeisistä elintiloistaan universumissa. Taisteluja
ei ole koskaan pystytty kaunistelemaan, koska ne sisältävät useimmiten petturuutta, pelkuruutta,
soluttautumista ja raskaita verisiä muistoja, mutta myöskin uskollisuutta, lojaaliutta ja taisteluja
taistelutoverinsa rinnalla viimeiseen henkäykseensä asti.
Tarina sai alkunsa jumalilleen uskollisen firman ja pienen uhmakkaan firman lopullisesta välien
selvittelystä. Siitä mitä erimielisyyksiä oli, on vielä näinäkin päivinä utuisen hämärän peitossa.
Sota julistettiin, kun erimielisyyksiä ei kyetty ratkaisemaan rauhanomaisin keinoin. Tästä alkoi pitkä ja
jännitteitä täynnä oleva asemasota. Kunnes toinen osapuoli, joka oli ollut suurimmanosan ajasta asemissaan
odottaen kärsivällisesti oikeaa tilaisuutta iskeä lujaa vastustajansa sydämmeen ja sitä kautta hänen
elinkeinoliikenteeseensä. Pieni ja uhmakas firma oli saanut soluttautujan vihollislinjojen taakse.
Alussa tämä kyykäärme oli hankkinut luottamuksen kärsivällisyyttä vaativan suunnitelmansa ansiosta.
Hän näki tilaisuutensa tulleen juuri siten, kuin hänen isöäitinsä oli hänelle tarinoinut ikuisuuksia sitten.
Hän tokaisi "Nyt on aika iskeä, kuten isoäitinikin sanoi: "Poika iske, kun lampaat nukkuvat ja iske lujaa,
että ne eivät herää varoittamaan."" Ja hänhän iski lujaa ja niin lujaa, että sammutti suuren ja mahtavan
firman(Jossa hän itsekkin oli) kaikki Possit ja niitä suojaavan läpipääsemättömän kehän. Tämän tehtyään hän
otti yhteyttä komentajaansa, joka päätti hyökätä välittömästi liittolaistensa kanssa jokaisen Possin kimppuun
ja tuhota ne yksitellen järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Kaikki meni nappiin, kunnes jäljelle ei jäänyt
yhtään jälkeä Posseista, ainoastaan nukkuvien lampaiden eväskassit olivat koskemattomia.... Ikään kuin
muistuttamaan tapahtuneesta. Oli tapahtunut sodan käännekohta, jolloin rohkeus ja lojaalius mitattiin
urheudella ja toveruudella. Hieman myöhemmin tästä käännekohdasta sota päättyi hiljalleen, niin kuin se oli alkanutkin.
Aikaa kului, kunnes Suuren ja mahtavan firman Diktaattori esitti Komentajalle hiljaisen, mutta sitäkin
painavamman toiveensa "Vihollista auttaneen firman on saatava rangaistus tästä kaikesta." Firman komentaja
otti tämän toiveen vakavasti ja harkitusti. Kunnes hän eräänä päivänä keksi juonen jolla vihollisen kunnioitus
olisi mahdollista saada takaisin. Ja viikon kuluttua toiveesta joukko vapaaehtoisia, urheita ja lojaalisia
sotatovereita päättivät ottaa osaa tähän mittavaan "kostoretkeen". Kunnes komentaja näki vision siitä, että
kohta on aika iskeä lujaa ja armotta, se päivä koittaisi tasan kahden päivän päästä iltapuolella, kunnes aurinko
on antanut tilaa kuunvalolle aluksen komentosillalla. Urheat vapaaehtoiset valmistautuivat suureen hetkeensä
lähes täydellisyyttä hipovalla huolellisuudella, koska jokainen haluaisi olla Profeettansa silmissä hyvä ja uskollinen sotilas.
Aikaa kului, kunnes suuri ilta koitti kuun jo loistaessa Komentajan aluksen komentosillalla. Komentaja kutsui kaikki
vapaaehtoiset koolle, varmistaen samalla radioyhteyksien toimivuuden. Ainoastaan Komentaja tiesi laivueen täydellisen
reitin mistä mennään. Kaikkien ollessa koolla, hän päätti ilmoitti reitin jota kulkisivat. Turvalliset alueet oli
päätetty mennä sutjakkaasti aina vihollislinjojen rajoille saakka, kunnes Komentaja sanoi "Tästä eteenpäin sinä menet
tiedustelemaan edellämme ja ilmoitat mahdollisista väijytyksistä ja kohteistamme." Monta aurinkokuntaa ja järjestelmää
koluttiin, kunnes kohteen kotikonnut alkoivat siintää edessä. Yksi urheista vapaaehtoisista alkoi tuntea yhä enemmissä
määrin pahoja tunteita, kunnes rohkaisi mielensä ja päätti kertoa Komentajalleen nenästään ja aavistuksistaan, että
selkää pitäisi vahtia. Komentaja päätti tästä syystä ripeyttää tiedustelua, kunnes peräjoukko huomasi moninkertaisen
vihollispataljoonan tulevan selkäänsä. Komentaja käskytti joukkoja liikkumaan suunniteltua reittiä juoksujalkaa, kunnes
vihollispataljoona jäisi jälkeen ja näin tapahtuikin. Hieman tätä myöhemmin tiedustelija huomasi väijytyksen
lähijärjestelmässä ja ilmoitti Komentajalleen "Väijytys edessänne herra Komentaja. Mitä teen?" Kohtalotoverit
Komentajan rinnallakin kysyivät "Hyökkäämmekö herra komentaja?" Komentaja mietti lyhyen tovin, kunnes käsky
kuului "Hyökätään ja hyökätäänkin täydellä voimalla ! " Hyökkäys tapahtui. Taistelua kesti pitkään ja verisesti, kunnes
vihollisen yksi arvokkaista taistelualuksista oli tuhottu. Kesken kiivaimpien taistelujen Komentaja näki ympärillään
urheat toverinsa jotka taistelivat viimeiseen henkeen ja vereen, hän näki, että nyt olisi aika vetääntyä voitokkaana
kohti amarran-valtakuntaa. Komentaja sanoikin tovereilleen "Vetäydytään vetäydytään voitokkaina kohti amarran-valtakuntaa"
Toverit tottelivat käskyä hymyssäsuin tietäen, että tuovat Profeetalleen ilosanomaa, johon Hän ei ole osannut varautua.......
Kotiin paluu tuntui ikuisuudelta, koska tieto siitä, että monta virstaa on vielä matkattava ennen rentoutumista ja
juhlimista, kului minuutteja, kului tunteja, kunnes vihdoin valoa näkyi edessä. Amarran-valtakunta oli saavutettu.
Komentaja meni suorinta tietä Diktaattorinsa luo, kunnes tapasi Hänet ja sanoi "Toiveesi vihollisen liittolaisten
rankaisemisesta on onnistunut täydellisesti ja olemme näin myös vakavasti otettava firma heidän silmissään." Hän ilahtui
suunnattomasti tästä urheudesta, lojaaliudesta ja uskollisuudesta, että päätti tuoda ilosanoman esiin kaikissa
tiedotuslähteissä mitä oli saatavilla......... "Sen pituinen se"
Mitä? Eikai se nyt tähän vielä voinut loppua?
Koin velvollisuudekseni kertoa tarinan uskollisuudesta ja lojaaliudesta toisia kohtaan. Koska tämä osittain mätä maailma
on liikaa antimateriaa ja petturuutta.
Tämän tarinan opetuksena voisi pitää "Sudet vaanivat nukkuvia lampaita"
Jos tämä opetus olisi tiedetty ennen tämän tarinan syntyä, eli kauan kauan sitten. Tätä kaikkea ei olisi tapahtunut.
Toisaalta tapahtui myös paljon hyvääkin, kuten toveruuden ja luotettavuuden lisääntyminen amarran-valtakunnassa.
(Muokattu: Poistettu <br> spammi rivien lopusta.)