Lainsäädäntöä suojauksista ja salauksista eri maissa
Salausten vienti Yhdysvaltojen ulkopuolelle on ollut kiellettyä. Muun muassa Blowfish-salausta pidetään Yhdysvalloissa niin tehokkaaksi salausmenetelmäksi, aseeksi, joten sitä käyttäviä ohjelmia ei saa viedä maan ulkopuolelle ilman erityislupaa. Perusteina edellä mainitulle toiminnalle on annettu, että salauksen myötä terroristien ja rikollisten seuranta muuttuisi mahdottomaksi. 90-luvulla salausalgoritmien ulosviennistä taisteltiin Yhdysvalloissa useita kertoja eri oikeusasteilla, ja lopulta päädyttiin tulokseen, jossa esimerkiksi painetun lähdekoodin vieminen ulos maasta sananvapauden nojalla todettiin lailliseksi tavaksi.
Wassenaarin sopimus, johon Suomi liittyi vuoden 2000 syksyllä, jossa annettiin vapaus tuoda kryptografisia ohjelmistotuotteita Yhdysvalloista. Ennen sopimusta Yhdysvaltain viestilainsäädännöt olivat niin tiukat, että esimerkiksi suomalainen sai matkustaa Yhdysvaltoihin tietokoneen kanssa, jossa oli asennettu vahvaa salausta (=>40 bitin) käyttävä ohjelmisto, mutta Yhdysvalloista ei saanut poistua laitteen kanssa.
Sopimus oli kuitenkin osan mielestä hieman kyseenalainen, koska sopimuksella Yhdysvallat tavallaan pakottaa muun teollisen maailman hyväksymään Yhdysvaltojen politiikan ja viestilainsäädännön, samalla parantaen edistäen omaa kilpailutilannettaan salausten osalta.
Joissakin maissa, kuten Pakistan, Kazakstan, Venezuela, Venäjä, Vietnam, Singapore ja Tunisia ovat kieltäneet kokonaan salattujen sähköpostien lähettämisen, mutta esimerkiksi Kiinassa salattujen sähköpostien lähettäminen on luvanvaraista.