Päästään sekaisin
Suomalaisen Helene Schjerfbeckin vuonna 1888 valmistunut maalaus toipilas kuvaa taudista toipuvaa lasta. Lapsi istuu suuressa korinojatuolissa tyynynsä kanssa ja peittoon käärittynä. Hänen edessä olevalle aivan liian korkealle pöydälle on asetettu pieni muki. Käsissään lapsi pitelee pientä mukissa olevaa kasvia. Lapsi katsoo kasvia ja kasvi katsoo lasta. Tunnelma on rauhallinen ja hieman utuinen. Taustalla näkyy kuvan kannalta turhaa romua. Tehostaakseen "hämärän rajamailla"-tyyppistä tunnelmaa olisi taustan voinut jättää yksiväriseksi. Mutta on ehkä parempi olla arvostelematta kouluja käynyttä taiteilijaa tämänkaltaisissa asioissa.
Lapsen hiukset ovat pystyssä ja sekaisin aivan kuin niihin osuisi ikkunasta tuleva tuulen puuska. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä, koska pienet kasvista pudonneet lehdet näyttävät olevan paikoillaan. Todennäköisempää on se, että Schjerfbeck on halunnut kuvata hiuksien sekaisuudella lapsen ajatuksien sekaisuutta. Ajatukset kun tuppaavat pyörimään siinä samoilla seuduilla kun hiukset - eli päässä. Hänen ilmeensäkin viittaa houreiseen olotilaan. Teoksen tautiteemaan tämä teoria sopisi kuin nyrkki silmään, koska ainakin kuumeessa ihmiset alkavat menemään päästään enemmän tai vähemmän sekaisin.
Lapsen ainoat järkevät ajatukset näyttävät kohdistuvan kasvin yksityiskohtien tarkkailuun. Kuumehoureissa ei paljon monimutkaisempia asiota voi ajatellakkaan.
Helene Schjerfbeckin kotisivujen mukaan hän oli itse lapsena kaatunut portaissa ja saanut lonkkavamman. Voidaan ajaatella, että maalauksen lapsi esittää Schjerfbeckiä itseään lapsuutensa murhenäyelmästä toipuvana. Samanlaista spekulaatiota esittää myös aikaisemmin mainitut kotisivut.
Aleksanteri Karanka, Tampere