Realistinen suuntaus oli vastaiskua kaavoittuneeseen romantiikkaan. Maailmankuva realistisessa kirjallisuudessa muuttui kriittiseksi, asioita vaadittiin kuvattavan todenmukaisempana ja sellaisena kuin ne ovat. Juhani Aho Rautatie-romaanissa tarkasteltiin kanssa suhteellisen neutraalisti, jonka jälkeen alettiin kuvata yhteiskunnan epäkohtia ja tavallisen ihmisten elämää. Esimerkiksi Minna Canth otti kritisoi tasa-arvon puutetta Työmiehen Vaimo-teoksessaan ja realismin myöhäisvaiheessa alettiin jo kuvata tarkkaan ihmisen psykologista olemusta. Esimerkiksi sopii Juhani Ahon teos Juha, joka julkaistiin vuonna 1911. Realismin vaikutusvaltaisin aika Suomessa olikin juuri 1800- ja 1900-lukujen vaihde, jolloin Ilmari Kianto myös julkaisi Punainen Viiva-teoksensa, kuvauksen ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Uusi aalto tyylisuunnalle syntyikin 1900-luvun alussa jolloin suurlakko ja vaikeat olot saivat kirjailijat täsmentämään kuvaa kansasta ja oloista, vaikka kanssaihmisen kuvaus säilyttikin humoristisen ja keveän otteen.
Myöhemmän ajan realismi toi mukanaan teoksia kuten Väinö Linnan Tuntematon Sotilas ja myös Täällä Pohjantähden Alla -trilogian. Sodanjälkeisen ajan realismi oli oikeastaan kansan rankkojen kokemuksien lääkitsemistä empatialla ja kansanläheisellä kirjallisuudella.